Aloitusjaksossa tutustuimme Tibby Starriin, hänen kotiinsa ja uusiin ystäviinsä. Nyt jatkamme toisesta päivästä Kiviniemessä.


Toisena päivänä Kiviniemessä Tiina tuli heti aamusta hehkuttamaan Tibbylle jostain miehestä.
"Hetkinen! Voitko edes odottaa että olen kunnolla herännyt? Mistä sinä puhut?" Tibby kysyi. Tiina näytti innostuneelta. "Kuulin, että etsit miestä." hän sanoi Tibbylle. Tibby kohautti harteitaan. "Niin. Mitä siitä?" hän kysyi. Tiina katsoi häntä iloisesti. "Etkö huomannut, kuinka ihastunut Kaarle oli sinuun?" hän kysyi. "Sydämiä lenteli kuin höyheniä sulkasadon aikaan!"
Tibby näytti epäilevältä. "Mutta... Hän on aika... tuota... ei niin hyvännäköinen." hän sanoi varovasti. Tiina heilautti kättään. "Mitä väliä ulkonäöllä on? Sinun täytyy napata kiinni kun on vielä aikaa. Hän on tosi mukava, usko pois!" hän huudahti. Tibby lupasi miettiä asiaa tarkemmin, kunnes olisi asettunut kunnolla taloksi. Hän saattoi Tiinan ulos ja juoksi vessaan oksentamaan.


Tibby järkyttyi oksentamisesta. Hän ei ymmärtänyt, mikä sai hänet oksentamaan niin lujasti. Heti oksentamisen jälkeen hän meni laittamaan ruokaa. Koska hän ei ollut mikään paras kokki, niin tietysti syttyi tulipalo. Onneksi taloon oli ostettu palohälytin jo muuttovaiheessa ja palomiehet saapuivat pian.


Tibby odotti komean palomiespojun saapuvan, vaan kuinkas kävikään? Sisään saapasteli yllättävän rauhallinen naispalomies. Tibby kertoi missä tulipalo oli ja meni sohvalle istumaan. Tänään ei mikään tuntunut onnistuvan.


Kun Tibby saapui palopaikalle, palo oli vielä pahimmillaan. Tämä järkytti tietotavoitteisen tyttömme ja hän lyyhistyi maahan. Ku tuli oli sammunut, palomiestyttö otti Tibbyn lompakosta satasen ja häipyi pyöritellen silmiään. Tibby jäi lörpöttelemään itselleen, kunnes...


...kunnes joku kiltti naapurintyttö tiesi hälyttää apua. Poliisi saapui taloon ja löysi lattialla makaavan Tibbyn. Poliisi ja pikkutyttö hakivat lääkärin, joka tutkiskeli tilannetta. "Tähän tarvitaan psykiatria. Pätevää sellaista."
Niinpä poliisi, naapurintyttö ja lääkäri soittivat parhaimmalle psykiatrille, mikä kaupungista löytyi ja tämä saapui paikalle. "Aijai. Paha shokki. No, hypnoosilla tämän pitäisi hoitua." psykiatri totesi. Hän otti hypnoosipyörylän ja se alkoi pyöriä. Tibby katsoi pyörivää pyörylää hypnoosin vallassa ja yhtäkkiä hänen eleensä muistuttivat kanan vaapumista. Psykiatri oli hypnotisoinut hänet kanaksi! "Hei, palauta tyttö normaaliksi tai saat tuta sellin kylmän penkin!" poliisi uhkasi. "O-oho, sattuipa pahasti! No eipä auta kuin uusi hypnoosi." psykiatri sanoi pelästyen. Seuraava hypnoosi toimi ja Tibby palasi ruotuun.


Tibby päätti soittaa Tiinalle ja kertoa kaikki päivän tapahtumat yhden kerrallaan, vaikka eihän niitä ollut kuin kolme. "Tulisitko meille?" hän kysyi Tiinalta. Tiina suostui ja Tibby jäi odottamaan.


Odottaessaan Tiinaa Tibby söi palaneen ruokansa. *Huh, ei ihmekään, että oksentelen, kun näin kamalaa ruokaakin teen.* hän mietti syödessään.


"Ihanaa, että tulit!" Tibby sanoi halatessaan Tiinaa. "Oi, mikäs nyt on hätänä? Olemme tunteneet vasta kaksi päivää, mutta tunnen kyllä jos jollakulla on huono olla." Tiina sanoi hädissään. "Voi, kohta tiedät kuinka huono olo minulla on ollutkaan!" Tibby sanoi ja kertoi koko jutun.


Ilta saapui pian ja Tibby yritti kokkaamista uudelleen. Tällä kertaa se onnistui ja hän pyysi Tiinankin syömään.



"No, mitä jos oksentelu jatkuu?" Tiina kysyi. "En minä vaan tiedä. Kai minulla sitten on joku ruokamyrkytys." Tibby huokaisi. "Pitäisi varmaan käydä lääkärillä." hän jatkoi. "Etkö sinä kertonut sille lääkärille, joka kävi täällä, että olet oksennellut?" Tiina kysyi hädissään. Tibby näytti surkealta. "En. Olisi varmaankin pitänyt. Voi ei. En minä mikään aikuinen ole, olen kuin teinityttö, joka odottaa lasta. Minä -" hän aloitti ja tajusi. "Mitä jos... Tiina..." hän sanoi. "Niin?" Tiina kysyi. "Mitä jos minä olen raskaana?" Tibby kysyi. Tina näytti epäuskoiselta. "Pöh, sinähän olet vielä neitsyt!" hän sanoi. "Tiina, en ole kertonut ihan kaikkea." Tibby sanoi ja kertoi raiskauksesta.


Seuraavana aamuna Tibby etsi töitä, joita ei kuitenkaan löytynyt. Hän meni makaamaan sänkyynsä ja mietti, josko pitäisi mennä kaupungille etsimään seuraa. Hän päätti lähteä.


Hän soitti liinnennöintipalveluun ja tilasi taksin kaupungille. Hän päätti lähteä Kehäkiitäjien rullausrinkiin, koska siellä saisi liikuntaa ja luultavasti siellä oli tuoksuvia (ainakin hielle tuoksuvia), ruskeahiuksisia ja meikittömiä miehiä, sillä meikit leviäisivät hikoillessa. Kaiketi sieltä löytyisi myös hyvin lihaksikkaita miehiä.


Rullausradalta löytyi mm. tämmöinen mies. Tibby ei kuitenkaan halunnut tuommoisia korvia sukuunsa, joten tämä mies sai nyt jäädä.


Tähän Joonas Karstaan Tibby kuitenkin ihastui. Hän oli täydellinen ulkonäöltään, mieletään ja hänellä oli ruskeat hiukset, eikä meikkipisaraakaan! Sitä paitsi Joonas tuoksui Tibbyn mielestä hyvälle. Nyt Tibby toivoi vain sitä, että Joonaskin pitäisi hänestä. He vaihtoivatkin puhelinnumeroita ja Tibby lähti kotiin.


Heti kotiin päästyään hän soitti Joonakselle. "Olen pahoillani, mutta Joonas Karsta ei vastaa jätä viesti ää..." Tibby sulki puhelimen. Miten hän oli voinut unohtaa? Joonashan oli rullausradalla luistelemassa. *No, ei kai auta muu kuin odottaa hänen soittoaan.* Tibby ajatteli.



Onneksi joonas kuitenkin loppujen lopuksi soitti ja saapuikin pian Tibbyn luokse kylään. He juttelivat paljon ja Tibby yritti flirttiäkin johonkin väliin. Tästä narusta kannatti vetää, sillä Joonaskin ihastui Tibbyyn. Tibby pyysi Joonasta treffeille ja Joonas suostui. Tästä se lähtee!


Tähän treffit sitten päättyivätkin. Lopputulos oli Mahtavaa. Kun Joonas oli lähtenyt, Tibby meni nukkumaan. Tämä oli hänen paras päivänsä ikinä.

Tähän onkin hyvä lopettaa ensimmäinen jakso. Kommenttia sa ja pitääkin laittaa. kertokaa myös, että oliko kuvia liian vähän, sopivasti vai liian paljon. nyt niitä oli tasan 20.